fosstodon.org is one of the many independent Mastodon servers you can use to participate in the fediverse.
Fosstodon is an invite only Mastodon instance that is open to those who are interested in technology; particularly free & open source software. If you wish to join, contact us for an invite.

Administered by:

Server stats:

10K
active users

#beckychambers

1 post1 participant0 posts today
Replied in thread

@rayckeith

Sure. It's about, as Wikipedia says, a "gender-non-binary tea-serving monk" on a small human-inhabited moon, who encounters a robot (constructed by other robots, so "wild-built") during their pilgrim peregrinations in the wilderness.

Hopepunk. Part of Becky C's little Monk and Robot series. Gentle, philosophical, thoughtful, delightful.

You can see why fascists would hate and fear it.

📖 L’Espace d’un an (The Long Way to a Small, Angry Planet) – Becky Chambers
📚 Genre : Science-Fiction | Space Opera | Queer 🌌🚀
💞 Tropes : Found Family | Voyage Spatial | Aventures & Relations Interespèces
⭐ Note : 5/5
🌶 ½ /5
518 pages
🇫🇷 Disponible en VF
✍ Critique en VF dans les images
🇬🇧 English review below
The Firefly-like atmosphere immediately won me over—what an incredible journey! I absolutely loved every character, each bringing their own unique energy and charm to the story.
When it comes to romance, there are several, including a F/F relationship. While it’s not the central focus, it’s always well-written and naturally woven into the story.
I’ve always been fascinated by human/alien relationships, as they challenge our own social norms and perceptions. And in that regard, this book delivers beautifully.
Each chapter feels like a new adventure, making the novel feel fresh and dynamic. This is feel-good sci-fi at its best, wrapped in a rich and immersive universe—one you just don’t want to leave.
An absolute delight! 🚀✨

📌 #SapphicReads #SpaceOpera #ScienceFiction #QueerBooks #BeckyChambers #LGBTScienceFiction #WLWReads #romanceff #livrewlw #romanlesbien #queerbookstagram #lgbtq

Sain juuri luetuksi Becky Chambersin kirjan Veisu luonnonkoneille. Suosittelen lämpimästi! Tajusin jossakin vaiheessa, että vaikka olen lukenut maanläheistä scifiä ennenkin, niin aika harvoin kuitenkaan utopiaa. Tämä oli sellaista! Hyvin virkistävää.

Elämänsä tarkoitusta pohtiva munkki kohtaa yhden roboteista, jotka ovat eläneet* erossa ihmisistä satoja vuosia. Kohtaamisesta kehkeytyy sangen filosofinen, ihmisyyttä ja elämää pohtiva kertomus.
#kirjamastodon #kirjat #BeckyChambers #utopia #scifi

Hi all! I’m looking for interesting accounts that talk sometimes about #LiteraryCriticism, or maybe other #literature and #CriticalTheory-based accounts. I’ve tried searching for authors I like, but haven’t had a huge amount of luck beyond finding posts. I’m especially looking for #SciFi criticism, but am curious about a lot of other genres too. Some other things I like are #DFW, #MarkFisher, #PKD, #BeckyChambers, #Solarpunk, #Cyberpunk, #Existentialism, #ArabLit, #Metamodernism. TY!

Terra Nil, de Free Lives - Un city-builder à l’envers en mode solarpunk
Merci à l'ASPAS pour son formidable travail, à Rewilding Europe pour les bisons, et à Becky Chambers de nous proposer un avenir désirable.
.
💡 Tags : Reverse city-builder, renaturation, rewilding, solarpunk
🧠 Age : à partir de 12 ans
⌛ Durée : 9 heures
🎮 Mode : Solo
.
.
#terranil #terra #nil #freelives #citybuilder #city #builder #rewilding #renaturation #solarpunk #beckychambers #rewildingfrance
#recommandation #mediation #numerique #mediationnumerique #culturelle #mediationculturelle #ecologeek #ecologie #jeuvideo #jeu #video #fuulido

Vuoden 2025 viisi ensimmäistä kirjaa.

Luen paljon (mahdollisesti? oletettavasti? ehkä? mitä on paljon?!!), mutta en ole koskaan pitänyt lukupäiväkirjaa. #lukuvuoksi2025 on ensimmäinen yritykseni. Kirjailijana lukeminen kuuluu toimenkuvaan, mutta tykkään kyllä lukemisesta muutenkin. Kuuntelen myös paljon äänikirjoja ja suoratoisto on tavallaan palauttanut minut ahmimisikään.

En ole kirjabloggari, en halua arvioida tai arvottaa, käytän kaikenlaista kirjallisuutta. Tai no, elämäkertojen kohdalla minulla on aukko sivistyksessä.

Kirjaan ylös ajatuksia lukemistani ja kuuntelemistani. Juttelen myös erittäin mielelläni kirjoista! Aloitin ajatusten muistiinlaittamisen instassa ja siirsin sen kuudennen kirjan kohdalla mastodonin puolelle. Tässä postauksessa on viiden ensimmäisen kirjan herättämät ajatukset. En malttanut olla editoimatta ja lisäilemättä. Vähän. Jätän kuvat pois, kun ei niillä ole tässä alustassa niin paljoa väliä.

1/2025 Hanna Kuuselan Syytös, aivan todella hieno teos. Meni tunteisiin ja kehoon. Muutaman kerran hörähdin, yhden kerran liikutuin kyyneliin. Rakastan yliopistoa ja sivistystä. Tunnistan Syytöksen tuskan epädemokratisoitumisesta ja sivistyksen rapautumisesta. Olin muuten yliopistossa töissä jo silloin, kun uusi palkkausjärjestelmä tuli. Olen myös uupunut ja masentunut yliopistohommissa. Olen ensimmäisen polven akateeminen ja enimmäkseen etätyötä tekevänä koen, että yliopisto on täällä meillä(kin) nykyään.
Ja lisäksi tuli mieleen, että Debytantti on sukua Syytökselle. Ehkä sisarpuoli tai pikkuserkku. Aineksissa on eroa, mutta pohjalla lienee syvä rakkaus yliopistoa kohtaan sekä toivon ja epätoivon loppumaton tanssi.
Kollega kysyi Debytantin luettuaan, onko minulla huonoja kokemuksia yliopistosta. On, mutta ei tästä nykyisestä, jossa moni asia on lopulta aika hyvin.

2/2025 Becky Chambersin Veisu luonnonkoneille (suom. Kaisa Ranta). Kuuntelin juuri ilmestyneen kirjan neuloessa ja ruokaa laittaessa. Onneksi tällaisia teoksia tehdään. Pieni, viisas, riemastuttava kirja, joka saa miettimään tarkoituksia.
"Se ei ole kädestä pitämisen tarkoitus, eihän?" se kysyi nolostuneena, sillä se tiesi jo vastauksen.
Odotan kovasti kirjan paria.

3/2025 oli Katariina Harteelan Pakastaa, ei pakasta. Kirja kertoo perheellistymisajatuksista ja -päätöksistä, kun biologia on tulossa vastaan. Kai tämä romaani on, vaikka kuuntelin kuin tarinallista dokkaria. Eksoottinenkin omasta näkökulmasta, kun oma elämä on mennyt ihan toisin.

4/2025 Rosa Meriläisen Sano vaan - Urheamman tilan periaatteet. No, minähän olen nössö ja vässykkä, konsensushakuinen sovittelija, eli tämä kirja on kirjoitettu juuri minulle. Rohkeaksi on väitetty monta kertaa, mutta en kyllä ole. Urheampi tila ei ole sama kuin turvallisempi tila, mutta samaan keskusteluun ne liittyvät. Ei minusta teräväkielistä esitaistelijaa kirjan ansiosta tullut, mutta ehkä änkyttelen ajatuksiani jatkossa esiin ilman liiallista etukäteiskritiikkiä ja -sensuuria. #mitätekisimeriläinen

5/2025 on Asko Jaakonahon romaani Kulta-aura. Aloitin tämän jo syksyllä ja olen pitänyt välissä pitkiäkin taukoja. Tämä on siis hyvä kirja, mutta päähenkilö on niin vaivalloinen, että lukeminen vei aikaa. Kulta-auran päähenkilö on Sigurd Wettenhovi-Aspa, kauniisti sanoen elämäntaiteilija. Kaiken aina itselleen parhain päin selittävän miehen elämän naiset nousivat minulle päähenkilöä innostavammiksi. Kuka esimerkiksi on Palaga? Mistä hän tuli Sigurdiin elämään ja miksi hän pysyi? Janosin tietää lisää Divina Paillardista.
Kirjoittajana Kulta-aura sai miettimään montaakin asiaa, esimerkiksi epärehellistä kertojaa. Tai siis kertojaa, joka itse uskoo itseään. Ja joo googlettelin yksityiskohtia pitkin matkaa.

#kirjamastodon #hannakuusela #syytös #katariinaharteela #pakastaaeipakasta #BeckyChambers #veisuluonnonkoneille #kaisaranta #rosameriläinen #urheammantilanperiaatteet #askojaakonaho #kultaaura #lukeminen

Muoks: typoja siistitty!

S'endormir en se glissant dans les récits des autres...

L'héroïne du livre de Becky Chambers, "Apprendre si par bonheur" (To Be Taught, If Fortunate, 2019, traduction française de Marie Surgers, l'Atalante 2020), décrit ses méthodes pour trouver le sommeil. Et celle-là, s'imaginer dans les livres qu'on vient de lire (ou les films ou n'importe quelle oeuvre de fiction voire un livre d'histoire ou de géographie), je la connais fort bien :

"Parfois, je bâtissais sur les fondations des autres en me rejouant les meilleures scènes d’un roman ou d’un jeu, et j’améliorais même certains passages. En tout cas, la question faisait son office, et pendant des années c’est comme ça que je me suis endormie, blottie dans un nid que je tissais moi-même."

Je pratique probablement depuis mon enfance. C'est une forme de lecture "active" en quelque sorte, ou de post-lecture active (qui laisse le rêve agir en tous cas), qui m'a beaucoup aidé quand j'étais enfant, pour explorer des instances de soi, des possibilités, défamiliariser le petit monde dans lequel on grandit - la cité pour moi, l'ennui, la laideur, la violence - rêver dans les livres, c'est ce que j'avais trouvé de mieux pour m'échapper, trouver le sommeil, lutter contre l'angoisse, se construire narcissiquement - y'avait du boulot 😅 )

Et ça fonctionne encore aujourd'hui. Transformer l'angoisse, "trouver le sommeil dans la fiction du rêve", et, aussi, assimiler ce qu'on a lu, pas tant intellectuellement que physiquement, ou "psychiquement"', affectivement, émotionnellement, dans cette sorte de physicalité étrange propre à l'être du rêve, du corps endormi. Il m'arrive même "d'écrire dans ma tête en m'endormant - en "améliorant" comme le dit Becky Chambers, le récit des autres. C'est ainsi sans doute que j'ai "appris" à écrire. On dit que le meilleur moyen d'apprendre à écrire, c'est de lire et d'écrire (évidemment), mais on ne devrait pas négliger le rêve ou la rêverie. Bien souvent je me réveille au matin avec en tête les pensées qui me sont venues en rêvant "dans le livre" que j'avais lu avant de dormir. (et je vous en fais part ici par exemple !).

Beaucoup de philosophes, d'écrivains, de musiciens, ou de scientifiques, ont témoigné de la manière dont leur activité créative bénéficiait de l'activité onirique - faire confiance au rêve (il y a toute une réflexion par exemple chez Henri Poincaré, sur les fulgurances de l'intuition - le recours au rêve peut certainement permettre d'entraîner, d'exercer, d'affiner l'intuition. Et pour celles et ceux que ça intéressent, il existe tout un courant de pensée "intuitionniste" qui est vraiment intéressant.)

(bien évidemment, je n'oublie pas que je suis psychanalyste, donc, le rêve, c'est presque mon métier ! Et là, je ne peux que renvoyer aux textes fabuleux de mon cher W.R. Bion, et d'un de ses disciples les plus inspirés, Antonino Ferro !
fr.wikipedia.org/wiki/Antonino